laminaattilattia – Skumppa & Remppa

Mökin eteisen remontti

26/07/2020

Korona-virus hieman viivästytti Fruar-kaksikon projektin aloitusta tänä keväänä. Pääsimme kuitenkin aloittamaan kesäkuussa – ohjeistuksia noudattaen.

Tällä kertaa haaveena oli valoisa eteinen. Tavoitteena oli saada siitä myös väreiltään harmoninen ja muiden tilojen kanssa saman värinen. Eteinen on pieni ja tummanruskea väri lattiassa sekä yhdessä seinässä, teki siitä entistä pienemmän tuntuisen. Ajattelimme myös että vaaleampi väri seinissä toisi pieneen eteiseen kaivattua valoisuutta.

Stugan rakennusvaiheesta meille jäi muutama laminaattipaketti ja laminaatin alle asennettava Tuplex solumuovirulla. Laminaatin väri oli juuri oikea myös eteiseen. Nämä eivät kuitenkaan riittäneet, joten laskimme eteisen lattian pinta-alan tarkasti ja lähdimme hakemaan lisää samaa laminaattia sekä muita tarvikkeita.

Karjaan K-Raudasta haimme lisää lattialaminaattia ja Karjaan RTV:ltä löysimme laminaatin sävyiset jalkalistat.

Tekniseltä neuvonantajalta kysyimme vielä ennen aloitusta viimeiset vinkit. Tämän jälkeen teimme projektisuunnitelman: seinien maalaus, lattialaminaatin asennus ja viimeistelytyöt. Ja sitten töihin.

Seinien maalaus

Projektissa lähdimme liikkeelle tarvittavista suojaustoimenpiteistä. Sen jälkeen levitimme Otex-pohjamaalin tummalle seinälle odottamaan kuivumista ennen varsinaista maalausta.

*Otex on valkoinen ja ”tahmainen” maali, johon päälle maalaus tarttuu paremmin. Tämä oli tärkeää, koska maalattava seinä oli kiiltävä ja liukaspintainen.*

Pohjamaalin kuivumisen aikana imuroimme ja pyyhimme muut seinät, irrotimme naulakot, jalkalistat ja kaikki muutkin irtotavarat, kittasimme epätasaisuudet ja seuraavana päivänä hioimme kitatut kohdat tasaisiksi. Sitten pääsimme maalaamaan eteisen kaikki seinät.

Laminaatin asennus

*Puhdistimme lalttian ja irrotimme vanhat jalkalistat.*

Laminaatin asennus alkakoon – Fruar-kaksikolla ensimmäinen laminaatin asennus ilman teknistä tukiryhmää – vähän jännitti!

*Nykyajan laminaatit ovat onneksi helposti asennettavia. Tarvitset vain mitan, kynän ja laminaattileikkurin.*

Laminaatin asennuksesta meillä oli onneksi jo kokemusta ja tärkeimmät opit tuoreessa muistissa kammarin hiirien häätöprojektista. Isoin jännitys oli eteisen seinien suoruus kohta 100 vuotta vanhassa talossa. Ensimmäinen laminaattirivi on saatava seinään nähden suoraan, ettei mahdollinen poikkeama kumuloidu työn edetessä. Seinän ja laminaatin väliin on hyvä jättää noin 5 mm rako.

*Asennuksessa aloitetaan uusi rivi aina edellisen lankun ylijääneellä palalla. Näin varmistamme, ettei saumat tule aina samaan kohtaan.*

Kynnykset ja jalkalistat

Laminaatin asennus sujui nopeasti. Olimme iloisia, kun arvelimme projektin olevan pientä näperrystä vaille valmis… Noh, vähänpä tiesimme. Lattian jalkalistojen ja kynnysten viimeistelyyn kului lopulta 8 tuntia – joopa, siis yksi kokonainen työpäivä! Eniten aikaa meni kynnysten kohdalla. Ne olivat meille pienoinen haaste, mutta sinnikkäästi vaihtoehtoja pohtien saimme niistä mielestämme ihan hyvännäköiset.

Meillä on pilkuntarkat luonteet ja halusimme huolehtia viimeistelyt hyvin, vaikka projektimme ei messuille olekaan menossa – jos projektiin ryhtyy se pitää hoitaa huolellisesti loppuun saakka.

Päädyimme peittämään pienet raot liimattavalla kynnyslistalla. Nämä listat löysimme sattumalta Karjaan K-Raudasta – sävykin oli oikein sopiva.

Ja niistä jalkalistoista. Emme tiedä miten ammattimaiset remontoijat hoitavat listat jiiriin – me olemme kehittäneet oman pettämättömän konstin – me piirrämme ne paperille ja sirkkelöimme listat yksi kerrallaan ennen asennusta. Tässä kohtaa olimme jälleen iloisia siitä, että tuli hankittua Makitan sirkkeli. Sillä homma hoituu todella mallikkaasti ja monet ”suirut” saimme hienosti sillä tehtyä.

*Jiirit onnistuvat hyvällä suunnittelulla ja naisten ”blondi-logiikalla”.*

Melkein valmista

Lopuksi kiinnitimme naulakot ja rullaverhon, jonka hankimme Espoon Ikeasta. Matot ehdimme pestä odotellessamme maalin kuivumista, joten saimme hyvälle tuoksuvat puhtaat matot paikoilleen.

*Karjaan Jysk’istä aiemmin ostettua naulakkoa tuunattiin asentamalla siihen poikkipuu henkareita varten.* Kätevää!

*Eteisen vanha ikkuna siistittiin ja pestiin sekä asennettiin uusi rullaverho.*

Remontti-Roope apuna

Tämänkin projektin aikana apunamme hääräsi myös Remontti-Roope – tyylilleen uskollisena. Hänestä oli välillä apua ja välillä ei – Remontti-Roope kuljetteli tavaroita välille meille ja välillä omaksi ilokseen, tai meitä härnätäksemme.

Mitä tästä projektista opimme?

Ainakin sellainen asia, että projekteissa kannattaa pysähtyä miettimään eri vaihtoehtoja, miten joitakin vaiheita tai viimeistelyjä voisi tehdä vaihtoehtoisilla tavoilla. Kannattaa myös uteliaana tutkia rautakaupan tarviketarjontaa. Remonttiin on myös tarjolla hyviä neuvoja. Esimerkiksi meille uusi tuttavuus oli liimattavat kynnyslistat viimeistelyyn ruuvattavien listojen sijaan.

*Liimattavat kynnyslistat sahattiin meille valmiiksi mittojen mukaan jo Karjaan K-Raudassa. Hyvää palvelua*, *kiitos!*

Toinen opetus liittyy tämän projektin osalta turvallisuuteen. Kannattaa kiinnittää erityistä huomiota turvalliseen työskentelyyn, kuten jalkineisiin. Remontointi vaatii ylös-alas kipuamista, sirkkelillä juoksemista ja muutakin jumppaa. Nilkan venähtämisestä selvittiin säikähdyksellä ja remontti saatiin vietyä loppuun. Tässä kohtaa tyhmyydestä sakotettiin huolella – turvakengät eivät auta, jos ne ovat kaapissa eikä jalassa!

Crocs’it eivät ole hyviä työjalkineita! Onneksi Fruar-kaksikosta löytyy myös terveydenhuoltoalan osaamista.

Olipa taas hyvä mieli kun yksi projekti on saatu tehtyä. Seuraavaksi katseet on käännetty huussin eteen, mihin haluamme tasaisemman kulkureitin… mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Haaveista tuli taas totta. Kannattaa aina mennä haaveita kohti. Skål!

Hiirien häätö mökiltä

13/07/2019

Voi mikä uskomaton tapahtumaketju! Virallisen rakennustarkastaja Remontti-Roopen 12 kg:n ruokasäkkiä säilytettiin eteisen varastotilassa. Joulun tienoilla huomasimme, että säkistä oli yllättäen hävinnyt n. 2-3 kg nappuloita. Ihmettelimme mihin ne olivat joutuneet, kunnes sitten havaitsimme pienen nappulan kokoisen reiän pussin kyljessä. Ymmärsimme heti että hiiret olivat olleet asialla, koska hävinneitä nappuloita ei löytynyt mistään. Tyhjensimme loput nappulat kannelliseen metalliastiaan ulkovarastoon – ja unohdimme sitten koko asian.

Kunnes eräänä lämpimänä ja aurinkoisena toukokuun viikonloppuna totesimme, että mökin kammarissa haisi kuin ponitallissa. Tai oikeastaan paljon pahemmalle! Paikallistimme tuon pistävän hajun kammarin yhteen nurkkaan. Silloin muistimme hävinneet koiran nappulat ja arvelimme että jossain lattian alla ne ovat – tai olivat ainakin olleet.

*Täytyy kyllä ihmetellä ja arvostaa sitä työtä ja vaivaa mitä nämä hiirulaiset olivat saaneet aikaan kantaessaan nappuloita yksi kerrallaan biletyspaikalle kammarin nurkkaan välipohjaan.*

Fruar kaksikko oli järkyttynyt tilanteesta (ja hajusta!). Mitä tästä vielä seuraisikaan…? No, toimeenhan sitä piti vain tarttua ja pieni konsultaatio teknisen neuvonantajan kanssa oli nyt paikallaan. Sitten tehtiin toimintasuunnitelma. Mutta eipä mitään – positiivisesti ajateltuna tämä antoi mahdollisuuden päästä eroon kammarin muovimatosta samalla kun joka tapauksessa oli pakko selvittää minkälaisia hiiripippaloita lattian alla välipohjassa onkaan pidetty.

Eikun hiirijahtiin! Jännityksellä lähdimme siis ensin irroittamaan n. 30 v sitten asennettua muovimattoa, jonka alta paljastui lastulevy.

Lastulevyn alta löytyi maalitippojen tahrima ruma tummanruskeaksi maalattu lankkulattia. Päätimme että sitä emme tule hyödyntämään, vaan halusimme lattiamateriaaliksi laminaatin. Kuvassa välipohja on putsattu ja aloitettu ekovillan asentaminen.

Koska talo on rakennettu liki 100 vuotta sitten, jännitys kasvoi entisestään, kun lähdimme irroittamaan lankkuja nähdäksemme mitä muuta sieltä vielä löytyykään…

Löydökset välipohjassa olivat sanoin kuvaamattomat – pistävästä hajusta puhumattakaan. Mielenkiintoista oli ainoastaan todeta miten talon eristykset tehtiin tuohon aikaan – eristeenä oli käytetty sammalta, sahanpurua, hiekkaa ja sanomalehtiä. Se kaikki muu olikin sitten lopputulema suuresta määrästä koiranruokaa, joka oli kulkeutunut hiirien ruoansulatuskanavien kautta pieniksi papanoiksi samalle alueelle liioittelematta 3 cm:n korkuiseksi matoksi.

Eipä siinä auttanut muuta kuin pukeutua ihoa peittäviin vaatteisiin, hanskoihin, hengityssuojiin ja laseihin – ja työntää käsi sanan mukaisesti ”kyynärpäätä myöden paskaan”. Fruar oli myös vuokrannut teollisuusimurin, joka imi tehokkaasti kaiken tuon tavaran sitä mukaa kun sitä pääsi nostamaan välipohjasta. Näytti siltä, että saimme kaiken ylimääräisen pois, eikä lattiaa tarvinnut enempää avata.

Kun välipohja oli tyhjennetty, puhdistimme välitilaa desinfiointiaineella ja tuuletimme aluetta moneen kertaan muutaman viikon ajan. Kun emme enää tunteneet yhtää hajua, pääsimme jatkamaan hommia; asensimme pohjalle tervapaperia, sen päälle sanomalehteä. Sitten täytimme avatun alueen ekovillalla, jonka ”rouhimme” ensin ”kuohkeaksi”.

*Asensimme vielä 11 mm lastulevyn alle toisen kerroksen tervapaperia, jonka jälkeen pääsimme asentamaan laminaattia.*

Kun lastulevy oli asennettu, pääsimme asentamaan laminaattia, jonka hankimme Karjaan Raudasta. Päädyimme vaaleanharmaaseen väriin, joka sointui kivasti seinän väriin, eikä pimentänyt pientä kammaria – päin vastoin.

*Viime kesän Stuga-projektiin hankimme laminaattileikkurin, joka onkin ehdottoman tärkeä ja helppokäyttöinen työkalu näissä hommissa. Laminaatin alle asensimme Tuplex-mattoa.*

Pienen kammarin lattian laminointi onnistui vajaassa päivässä – ammattilaisilta se sujuu varmasti nopeammin. Meitä auttoi viime kesän Stuga-projekti, joka opetti muutaman laminaattiasennuksen perussäännöt, mistä ei pidä tinkiä tippaakaan:

Huolehdi että laminaatin pontti ”napsahtaa” kunnolla kohdilleen
Jatka aina katkaistulla palalla uusi rivi – näin kuvio syntyy kauniisti itsestään

Lopuksi asensimme uudet lattialistat paikoilleen ja homma oli paketissa! Fruar kaksikon edellistä makuuhuomeprojektia varten hankittu Makitan viimeistelynaulain oli käytössä ja vertaansa vaille lattialistojen asennuksessa. Totesimmekin, että vuosien aikana hankitut laadukkaat työkalut – porakoneet, sirkkeli, viimeistelynaulain – tekevät projekteista sujuvampia ja hauskempia, eikä näistä työkaluista luopuisi enää mistään hinnasta. Vaikka mottomme onkin että ”riittää kun meille kelpaa ja tekemisen pitää olla hauskaa”, tavoitteemme on kuitenkin tehdä niin laadukasta jälkeä kuin mahdollista.

*Rakennustarkastaja Remontti-Roopea ei kiinnostanut sisähommat, vaan keskittyi mieluummin vahtimaan naapurin kissaa ja varmistamaan että se ei mene saunan ovesta sisään.*

Olimme taas lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä – ja ylpeitä itsestämme! Ja tämän keikan isoin opetus oli se, ettei mitään ruokia pidä säilyttää paikassa mihin hiirillä on mahdollisuus päästä – ja nehän pääsevät kulkemaan vaikka kuinka pienestä raosta. Tämä on varmaan itsestään selvää suuremmalle osalle, mutta me opimme tämän kantapään kautta – niinkuin Fruar kaksikolle usein käy ;o)

*Loppu hyvin, kaikki hyvin! Eikun ylpeänä seuraavia – toivottavasti hajuttomia – projekteja kohti! Skål!*

Skumppa & Remppa

Sisusta, tuunaa, rakenna. Ja nauti.

Avainsana: laminaattilattia